Ottilia Roos:
Mullan Alta
IsoGalleria 9.9 – 28.9.2023
”Mullan alta” Ottilia Roos 30.08.2023
Tunnen, että ideani putkahtavat pinnalle kuin taimet. On vaikea ennustaa milloin itäminen tapahtuu ja
mitä sieltä on tulossa.
Niin kuin monen muunkin, niin omakin viherkasviharrastukseni lähti nousukiitoon keväällä 2020 ja
kasvien lisääntyessä minua alkoi vahvasti turhauttamaan uniikeiden kukkaruukkujen vähäinen
valikoima. Aloin tekemään persoonallisia ruukkuja aluksi itselleni ja myöhemmin myyntiin asti.
Anatomiset elementit ovat olleet vahvasti läsnä teoksissani aina, ja pari vuotta sitten keksin, miten
yhdistää anatomia ja viherkasvit: Peukalot! Tarkemmin viherpeukalot. Lisäksi muita toistuvia elementtejä
ovat silmät, hampaat sekä yleinen lihallisuus.
Pidän siitä, ettei katsoja ole aina täysin varma, pitääkö teoksesta vai vihaako sitä. Työtä
tehdessäni pyrin siihen, että loppulos saa minut nyrpistämään ällötyksen kourissa samalla, kun
toinen käteni hivuttautuu taputtamaan olkapäätäni ylpeänä.
Kauhuelokuvat ja kiinnostus lääketieteeseen sekä anatomiaan ovat varmasti merkittävimmät
muusani. Näiden lisäksi saan töihini paljon ideoita luonnossa esiintyvistä elementeistä ja
tekstuureista. En halua myöskään jättää huomiotta sitä, kuinka paljon minua inspiroi
asiakkaiden antamat kommentit ja ehdotukset, joiden kekseliäisyys tuntuu ajoittain ylittävän
omani.
Saven muovaaminen tuntuu minusta aina siltä, kuin palaisin kotiin. Tärkeimmät työkaluni ovat
omat käteni. Ne muovaavat tämän maasta tulleen materiaalin haluamaani muotoon. Tunnen
hallitsevani maata. Keramiikka itsessään on kuitenkin arvaamatonta. Korkeat lämpötilat ja
kemialliset reaktiot saavat aikaan ennalta-arvaamattomia tuloksia. Reaktiot voivat johtaa mitä
upeimpiin pintoihin, mutta myös saamaan aikaan suuriin vahinkoihin ja epäonnistumisen tunteisiin.
Tämä arvaamattomuuden jännitys ja upeus on addiktoivaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun
onnistuu arvaamattomalla tekniikalla saamaan aikaan jotakin arvokasta. Hallittua ja
hallitsematonta.
Toivon katsojan kokevan saman kuin minä idean muodostuessa fyysiseksi esineeksi: Innostusta,
kyseenalaistamista sekä lievää pahoinvointia. En itsekään aina tiedä, mistä ideani tulevat. Ne vain
kumpuavat jostain syvältä.
Mariliina Valkama:
Kasvitarha
PikkuGalleria 9.9 – 28.9.2023
Kasvitarha on yksi kasvien ja ihmisen yhteiselämän näyttämöistä. Jokainen kasvitarha on omanlaisensa, tietyissä olosuhteissa, hoidossa ja ajassa juuri itseksensä muotoutunut. Näin myös Mariliina Valkaman Kasvitarha –näyttelyt ovat omia kokonaisuuksiaan eivät kiertonäyttely.
Mariliina Valkaman kaikessa taiteessa kasvit kulkevat mukana, joko pääaiheena tai sivuroolissa, sisältönä tai materiaalina. Valkama tarkastelee teoksissaan elämän rajallisuutta ja toisaalta rajattomuutta. Häntä kiinnostaa ihmisen suhde kasveihin sekä suoraan että kulttuuristen ilmiöiden välityksellä.
Näyttelyn valokuvalähtöiset teokset yhdistävät digitaalisen valokuvan, kuvankäsittelyn ja käsityön. Kuvansiirtoprosessi tekee digitaalisesta, rajattomasti toistettavasta kuvasta ainutlaatuisen teoksen jokaisen repeämän ja virheen myötä. Valkama haluaakin nähdä kauneuden kumpuavan täydellisyyden sijaan haavoittuvuudesta ja epätäydellisyydestä.
Joihinkin näyttelyn teoksiin sisältyy stereokuva, jossa sama kuva-aihe toistuu kaksi kertaa lähes samanlaisena rinnakkain. Stereokuvan voi opetella näkemään kolmiulotteisena ilman apuvälineitä. Stereokuvien äärellä Valkama pohtii näkemistä ja yhteisen todellisuuden mahdollisuutta. Näemmekö saman todellisuuden toistemme kanssa? Entä kasvien?
”Tahdon nähdä tulevaisuudessa toivoa. Uskon, että hyvä tulevaisuus, utopia, pitää voida kuvitella, jotta se voisi toteutua. Kuva heijastaa todellisuutta, mutta myös luo sitä. Haluan olla osallisena rakentamassa hyvää tulevaisuutta kuvieni välityksellä.”
Ilkka Wahala:
Tosielämä
MediaKulma 9.9 – 28.9.2023
Toisinaan mietin, tuntuisiko elämäni merkityksellisemmältä, jos syömäni perunalastut olisivat
itseni tekemiä, itseni kasvattamista perunoista.
Videoteoksessaan Tosielämä (2023) kuvataiteilija Ilkka Wahala käsittelee
merkityksellisyyden, todellisuuden sekä vieraantumisen teemoja.
Todellinen kuvaa fiktiivisen tai virtuaalisen vastakohtaa, elämää internetin ulkopuolella.
Internet on kuitenkin muodostunut kiinteäksi osaksi arkeamme. Vieraantuminen ilmenee
yhteiskunnassa monenlaisena oireiluna ja pahoinvointina. Aikaamme liittyy heikko ymmärrys
elämäntapamme mahdollistavista järjestelmistä ja rakenteista. Mistä ja miten löytää
merkitystä, tarkoitusta, tyydytystä ja täyttymystä?
Ilkka Wahalan työskentely painottuu liikkuvaan kuvaan sekä installaatioteoksiin, joissa hän
yhdistelee digitaalisia ja fyysisiä materiaaleja. Hänen teostensa keskeisiä aiheita ovat
fyysisen- ja virtuaalisen tilan ja tekemisen sekoittuminen. Wahala asuu ja työskentelee
Tampereella.
Haluaisitko saada Galleria Rongan näyttelykutsuja?
Jos, ole hyvä ja lähetä kutsupyyntö osoitteeseen valvoja.galleriaronga@gmail.com, kiitos!