Iisa-O: Epistimonas (kipsi ja strutsinsulka, 2023)
Antiikin Kreikassa uskottiin kohtalottarien (kreikaksi Μοῖραι [Moírai]) määräävän ihmisen kohtalon. Klotho, “Kehrääjä” päätti syntymästä ja kehräsi elämänlangan, Lakhesis, “Osaan Suova” määräsi elämän tapahtumista ja Atropos, “Torjumaton” lopulta katkaisi kehrätyn langan päättäen ihmisen kuolemasta. Mutta toimivatko nämä moirat yksin? Antiikin Kreikan onnen ja sattuman jumalatar Tykhe antoi oman osansa tapahtumiin heittämällä noppiansa.
Täällä kaukana Suomessa Pohjolan tytär kutoi taivaalla istuen kultaisista ja hopeisesta elämänlangoista. Onko ihmisen elämä kuitenkaan ennalta määrätty? Tätä kysyy mielikuvituksestani syntynyt Epistimonas, kysymysten ja totuuden jumalatar. Hänen strutsinsulkansa on peritty muinaisen Egyptin oikeuden ja
totuuden jumalattarelta Ma’atilta. Epistimonas kysyy: Miksi uskot sen olevan totta?
Teokset jatkavat löyhästi näyttelyni “Rikki?” teemaa, joka käsitteli ihmisen rikkinäisyyttä ja kokonaisuutta. Näiden uusien teosten kautta kysyn kuka määrää ihmisen kohtalosta; rikkinäisyydestä ja kokonaisuudesta; vai määrääkö kukaan.
Taiteilijaesittely
Taiteeni haastaa pohtimaan ihmisyyden kipupisteitä; ymmärtämään ja eheytymään. Taiteellisessa työssäni
kohteena on ollut lähes poikkeuksetta aina ihminen. Aloitin nuorena kuvaamalla itseäni, aikana ennen selfieitä ja kännyköitä, filmikameralla.
Kuvanveistossa olikin luonnollista jatkaa ihmisen ja kehon tarkastelua. Länsimainen kuvanveisto on saanut paljon vaikutteita antiikin Kreikasta, jolta ajalta säilyneillä veistoksilla ei aina ole kaikkia raajoja tai edes päätä. Olen saanut oman osani näistä vaikutteista ja halunnut tutkia veistoksissani ihmiskehon kokonaisuutta ja rikkonaisuutta. Minua kiehtoo myös hahmojen kasvottomuus, ja miten se vaikuttaa taiteen kokijaan. Olen halunnut herättää kysymyksiä taiteellani: Saako rikkonaisuus ja vajavaisuus näkyä taiteessa? Entä muualla
yhteiskunnassa?