Päivät puiden katveessa, joina kaikki vielä oli, Muistan menetetyt ajat ja Metsätragedia on kolmen teoksen muodostama kokonaisuus, jonka keskiössä on ihmisen luontosuhde ja ajatuskokeet. Teokset muodostavat sarjan, joka käsittelee tylsyyttä, luontoa sekä ihmisen psyykettä.
Sarjan ensimmäisessä teoksessa, Päivät puiden katveessa, joina kaikki vielä oli, on tarkastelun keskiössä ihmisen psyyke, kyllästyminen sekä luonnon tärkeys ihmisen hyvinvoinnille. Teoksen teemoja jatkaa Muistan menetetyt ajat, joka puolestaan toimii ikään kuin ajatuskokeena päivistä, jolloin meillä on monimuotoisesta luonnosta jäljellä ainoastaan digitaalisia kopioita tai ihmisten muistoja. Molemmat teokset tutkivat kuolevia ekosysteemejä ihmisen psyykeen perspektiivistä. Teokset esittävät kysymyksen siitä, mitä meillä todella jää maailmassa jäljelle, jos annamme biodiversiteetin kuihtua ja ihmisen välinpitämättömyyden ja apatian voittaa?
Molemmissa videoteoksissa protagonisti käy läpi arkisia toimia ja hänen voidaan katsoa olevan jonkinlaisessa välitilassa todellisuuden, ympäristön ja oman toiminnan seuraustensa kanssa. Teoksissa ekokriisi kietoutuu ihmisen psyykeeseen: kuinka myös me romahdamme, jos annamme monimuotoisen luonnon ympärillämme muuttua ainoastaan muistoiksi siitä mitä se joskus oli. Trilogian päättä teos Metsätragedia, joka on anteeksipyyntö ja oodi metsälle ja luonnolle. Se on yhdistelmä aarniometsässä kuvattua videota, veistosta ja spoken wordia, jossa kootaan yhteen kahden aiemman videoteoksen teemat sekä sanallistetaan anteeksipyyntö metsille ja luonnolle. Teos kutsuu sen äärelle lepäämään ja rauhoittumaan; antamaan tilaa ja pyytämään anteeksi.