Avoinna 30.3.-18.4.2019
Taide voi osaltaan toimia tienä epäoikeudenmukaisuuden, syrjäytymisen ja muiden päivänpolttavien sosiaalisten ongelmien tarkasteluun. Maalaus on voi olla hiljainen poliittinen kannanotto paremman maailman ja inhimillisyyden puolesta.
Tässä näyttelyssä on esillä kadun elämän eri puolia. Näyttelyn nimi voisi olla myös ”hyvinvointivaltion laitamilla”. Koetan tuoda esiin erityisesti ihmiskohtaloita, jotka mielellämme siivoamme ajatuksistamme ja tietoisuudestamme sivummalle, unohtamatta tavalliseen elämään kuuluvaa iloa ja arkea. Galleriaan tuotuna arkista ihmistä tai marginaaliin joutunutta on pakko katsoa, joudumme kohtaamaan sen mitä emme ehkä haluaisi nähdä tai ajatella. Edessämme on toinen ihminen toiveineen, iloineen ja suruineen seinälle nostettuna, jokainen yhden maalauksen arvoisena.
Kadulle heijastuu näkyviin hyvinvointimme polarisoituminen. Kadunkulmissa kerjäävät kiertävät EU-kansalaiset paremman toivossa, päihdepulmainen viettää aikaansa, asunnottomalla ei edes ole muuta paikkaa. Kontrollin edustajat hoitavat samanaikaisesti työtään. Ihmiset kulkevat toistensa ohi, elämä etenee eri tasoissa kohtaamatta.
Teosten toteutustapa on traditionaalinen, hyvin klassisia perinteitä noudattava öljyvärimaalaus kaksiulotteiselle pinnalle. Jännite virittyy perinteisen tekniikan ja modernin aihemaailman kohdatessa, jolloin ”sosiaalinen” ja ”realismi” tapaavat toisensa.
Olen valmistunut kuvataiteilijaksi vuonna 2009 Lahden taideinstituutista. Aiemmalta koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri (Tampereen yliopisto 1996). Tällä taustayhdistelmällä on melko luontevaa päätyä tutkimaan ”sosiaalista” myös taiteen keinoin. Kadun tematiikka on ollut yksi taiteellisen työskentelyni peruselementeistä, osaltaan se on läheinen myös toisessa ammatissani sosiaalityöntekijän ominaisuudessa. Molemmista viitehyksestä on helppo nähdä ihminen arvokkaana olentona tilanteesta riippumatta.
Taidemaalauksessa tilanteet tallentuvat kankaalle tai paperille hitaasti, eikä kovin pitkälle menevä dialogi teoksen ja maailman välillä ole mahdollista. Teos jää taiteilijan kannanotoksi asioihin tai ilmiöihin jalostuen katsojan mielessä tulkinnaksi teoksesta. Silti maalaustaide vaikuttamisen välineenä voi olla kiehtova ja tarpeellinen. Kuvat eivät tarjoa vastauksia, vain kysymyksiä jotka ansaitsevat tulla kysytyksi.
Avajaisia vietetään perjantaina 29.3. klo 18-20, tervetuloa!