Vuonna 2020 olin tilanteessa, jossa halusin kokeilla jotain muuta öljyvärimaalauksen sijaan. En tarkalleen muista missä törmäsin Pouring acrylic tekniikkaan, mutta aloin seuraamaan opetusvideoita, jonka myötä aloitin omat kokeilut. Aika nopeasti huomasin miten tekniikka suo niin paljon mahdollisuuksia kokeilla esim. erilaisia tekstuureja, että uutta kokeillessa tekniikka vei mennessään aina uuden pariin. Näyttely koostuukin paljolti kokeiluista. Työskentelyn edetessä asetin enemmän tavoitteita lopputuloksen suhteen, mikä oli mielekäs ja vaativa haaste.
Pouring acrylic suomenkielellä ilmaistaan mm. sanalla valutustekniikka. Fluid Art on puolestaan suomeksi ilmaistuna kaatotekniikka. Menetelmiä sovelletaan hyvin persoonalliseen tapaan. Se, että osaa valita oikeat mittasuhteet värien ja apuaineiden välillä on oleellista lopputuloksen ja ilmaisun kannalta. Koen tekniikan hyvin käsityömäiseksi, mutta koska valmis työ ei ole tarkasti ohjeen mukaan toistettavissa, se luo tekniikkaan oleellisen taiteellisen eron perinteiseen käsityön määritelmään verrattuna. Uniikki lopputulos kuvaakin erittäin hyvin tätä menetelmää.
Kiehtovan haasteen muodostaa juuri se, että teknisiä taitoja ja ilmaisua pitää hallita samanaikaisesti. Loppupuolella työskentelyyn tuli mukaan tuli spray-tekniikka, mikä puolestaan on tuttu itselleni tekstiilien värjäämisestä ruiskutustekniikalla reaktiivivärein. Kaikki tämä seikkailu valintojen kanssa sai minut kokemaan, että nyt alan olla sellaisen tekemisen parissa joka tuntuu omalta.
Työskentely näillä menetelmillä vaatii huolellisen suunnittelun, vaikka maalauksen valmistus voi tapahtua nopeastikin. Loppuvernissaus viimeistelee pinnan ja tuo myös värit esiin. Tekniikka on myös työläs, mutta toki niin on moni muukin kuvataiteen tekniikka.
Minulla opettaminen ja oma työskentely ovat molemmat oppimisen sekä tutkimisen kohteita ja oppilaani ovatkin mielessäni välillä kun työskentelen itse. Tämä tekniikka toi mieleen nuoret, joille se voisi soveltua hyvin aktiivisessa ilmaisussaan nopeille nuorille. Samalla tavoitteellisuus voisi kasvattaa kärsivällisyyttä. Etenkin tämä tekniikka on hauskaa samalla kun se on vaativaa yllätysten muodostuessa konkreettisesti maalausten pintaan. Loputon ja mielenkiintoinen tutkimuskohde opettaa perehtymään siihen mitä taideilmaisussa tapahtuu.
Toisinaan tekniikka kääntää perspektiivin päälaelleen; jokainen katsoja voi nähdä erilaisia hahmoja ja yllätyksiä sekä käyttää mielikuvitustaan. Toivon myös erilaisten tunnetilojen välittyvän. Esim. teos Metsäseinä on ajatukseltaan rauhoittava.
Hyvän sinisen kiertokulku – nimellä viittaan luonnonympäristön herkkään ja kokonaisvaltaiseen rytmiin, jota ihminen on horjuttanut. Luonto, luonnossa tapahtuvien ilmiöiden kokeminen, kuten esimerkiksi miltä kuumuus tuntuu, on aihepiirinä osassa maalauksia. Palava maa ja tulivuori, sulava jää – aiheet ovat karmivalla tavalla ajankohtaisia yhä vahvemmin. Miten taiteella voisi vaikuttaa luonnon ja ympäristön suojeluun? Tämä aihepiiri tulee olemaan jatkossa päämääräisemmin työskentelyn tavoitteena.