Pohdin töissäni ihmisen ja luonnon ja ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Tekniikakseni on viime
vuosina vakiintunut erilaiset sekatekniikkayhdistelmät paperille, joissa yhdistelen vaihtelevasti
esimerkiksi kuitukärkikynää, lyijykynää, akvarellikyniä, akvarellia ja nestemäistä tussia. Eri
välineiden yhdistäminen mahdollistaa erilaiset käsialat samassa työssä. Työskentelyssäni tärkeää on
kokeilu, eri välineillä leikkiminen, jatkuva uuden etsintä. Oleellista itselleni on myös tekniikoiden
myrkyttömyys.
Kuvaan ihmisiä ja eläimiä vaeltamassa eri maisemissa. Toisaalta toinen ihmisen tekemä matka on
mielen sisäinen matka. Töissäni etsin reittiä takaisin luontoon, luontoyhteyteen, osaksi luontoa, pois
tämänhetkisestä ihmisen ja ympäristön ristiriidasta. Tämän matkan tulee olla sekä sisäinen että
ulkoinen, niin mielen kuin toiminnan alueella. Töissäni vaeltelevat kuovipäiset ihmiset ja
intuitiivisesti valitut eläimet. Tyyliäni voisi ehkä kutsua maagiseksi realismiksi.
Ihmisen ja eläimen sekoittaminen ei ole mitään uutta – jo kivikaudelta on löytynyt mammutin
syöksyhampaasta kaiverrettu veistos, jolla on ihmisen vartalo ja leijonan pää. Teos on tutkimusten
mukaan noin 40 000 vuotta vanha. Myös esimerkiksi muinaisen Egyptin jumalat kuvattiin
ihmisvartaloisina mutta eläinpäisinä, ja sama ihmisen ja eläimen sekoittamisen teema toistuu
muunmuassa antiikin Kreikan taiteessa ja mytologioissa. Aihe on siis kiehtonut ihmisiä kymmenien
tuhansien vuosien ajan. Itseäni aihe kiehtoo myös luonnonsuojelullisista näkökulmista: Ihmisen ja
luonnon välisen suhteen pohdinta on hyvin ajankohtaista ja välttämätöntäkin meidän ajassamme.
Eläimiin on aina kohdistunut monenlaisia uskomuksia, niitä on voitu pitää jumalina tai
toteemihahmoina, tai mystisinä viestinviejinä tämän maan ja tuonpuoleisen välillä. Eläin on
mysteeri. Yhä enemmän itse pohdin eläinten ja ylipäätään elämän ja olioiden tietoisuutta – mitä, jos
vaikka sienirihmastolla on tietoisuus, se on vain aivan toisenlainen kuin ihmisen tietoisuus, joten
emme sitä ymmärrä emmekä tavoita, emmekä mitenkään voi sitä mitata?
Lintu on luonnon mestariteos. Lintuja tunnetaan yli 9000 lajia, ja ne ovat levittäytyneet kaikille
mantereille. Linnut polveutuvat dinosauruksista ja ovat olleet menestystarina, mutta nyt ihmisen
toiminnan vuoksi lintujen määrä on radikaalisti vähentynyt ja lukuisia lajeja uhkaa sukupuutto.
Linnulta ihminen on kadehtinut lentotaitoa, ja koneiden avulla ihminen onkin lentokyvyn
saavuttanut. Sikäli ihmisen ja linnun yhdistäminen on luontevaa, olemmehan halunneet osin tulla
linnuiksi, olemme halunneet lentää. Minulle lintu symboloi myös vapautta sekä ajatuksen matkaa
mielikuvituksessa.
Ammennan paljon taidehistoriasta ja koen olevani osa jatkumoa. Vanhoista aiheista, kuten ihmisen
ja eläimen yhdistämisestä, voi tehdä loputtomasti omia versioitaan. Keskustelen menneen ja
nykyisen kanssa, sulautan kaiken mielessäni ja rakennan aineksista jotain uutta. Töistäni voi löytää
vaikutteita esimerkiksi symbolismista ja surrealismista. Poimin vaikutteita myös muun muassa
elokuvista ja erilaisista käsityötekniikoista.
Tyylini on runsas, yksityiskohtainen ja paikoin pikkutarkka.
Asun ja työskentelen Oulussa.