Luonnossa muovautuneita, syntyneitä ja esiintyviä ilmiöitä – geologisia muodostelmia, maisemia, elollisia
olentoja, lumen kinostumista, aaltoliikettä, liekkien tanssia ja hiilloksen sykkivää hehkua, jopa maahan
varisseiden lehtien muodostamia installaatioita – pidetään yleisesti esteettisesti kauniina ja henkisesti
rauhoittavina. Näille yhteistä on niiden syntyprosessin takana oleva puhdas sattuma. Onko samaa estetiikkaa
ja rauhoittavaa vaikutusta mahdollista saavuttaa taiteessa, jonka muotojen ja komposition synnyn takana on
merkittävissä määrin sattuma?
Teemu Siika on tutkinut tätä maalaustaiteen ja keramiikan keinoin. Teosten toteutustapa on ennalta määritelty, mutta sattuma on saanut sanoa viimeisen sanan niiden ulkoasussa. Siian keraamisissa teoksissa sattuman airuena toimii painovoima. Maalauksissa sattuman oikkuja edustaa ihmiskäden ja siveltimen yhteyden kautta syntyvä rytmiikan ja motorisen epätarkkuuden hienovarainen muutos.
Keraamiset teokset Siika toteuttaa kehittämällään menetelmällä, jossa teoksen lopullisessa muodossa esiintyvät vaihtelut ovat painovoiman avustaman sattuman kautta syntyneitä. Saatavilla olevat kaupalliset posliinimassat eivät taipuneet tämän menetelmän tarpeisiin, joten Siika on kehitellyt teoksia varten oman posliinimassansa. Maalausten tekniikkana on meditatiivinen pilkutus vaihtelevan kokoisilla siveltimillä ja erilaisen viskositeetin omaavilla maaleilla. Teosten komposition ja rytmiikan määrää siveltimestä valuvan maalin määrä, sekä hienomotorisen epätarkkuuden ja keskittymisen herpaantumisen luoma tiheysvaihtelu. Maalaukset ovat pelkistettyjä ja riisuttu siveltimen jäljistä, jotta sattuman hienovarainen vaihtelu saa tilaa.