Ville Pellikka (s.1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija (KuM), jonka teoksissa yhdistyvät abstraktio ja figuratiivisuus. ”Hissi” näyttelyssä on esillä sarja hänen maalauksiaan, jotka tutkivat värien ja muotojen ohessa myös yhteiskunnallisen tasa-arvon olemusta ja luonnetta.
Tasa-arvon ja epätasa-arvon ympärillä käytävä keskustelu on merkittävässä roolissa yhteiskunnassamme. Puhuttaessa tuloerojen kasvusta, verotuksen painopisteiden muuttamisesta sekä hyvinvoinnista on yhtälailla tärkeää huomioida keskusteltavien aiheiden ohella myös keskustelun luonne. Tämä luonne on pohjimmiltaan, kuten maalauksetkin, merkitysten etsintää, niiden luomista ja rakentamista.
Akuutiksi tämän keskustelun tekee eriarvoisuuden kasvu viimeisten 20 vuoden aikana (ks. Tilasto keskus, tuloerojen kehitys 1995-2015)sekä eriarvoisuuden tunnustetut vaikutukset yhteiskunnassa. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2011) ovat tuoneet esiin näitä vaikutuksia. Kasvaneet tuloerot ja yhteiskunnallinen arvoisuus mm. lisäävät terveys- ja sosiaaliongelmien määrää, laskevat lasten hyvinvointia, vähentävät ihmisten välistä luottamusta, laskevat odotettua elinikää, lisäävät imeväiskuolleisuutta ja lihavuutta sekä henkirikosten ja vankien määrää. Lisäksi kasvanut eriarvoisuus vähentää sosiaalista liikkuvuutta. (Wilkinson & Pickett, 2011.)
Onko epätasa-arvolla esteettistä luonnetta ja jos on, niin millainen se on? Tämä on keskeinen kysymys Hissi-maalaussarjan taustalla. Tavoitteenani on ollut tutkia maalaustaiteen keinoin epätasa-arvon käsitettä ja etsiä siihen ilmiönä uusia näkökulmia.
Hissi-sarjan maalauksissa epätasa-arvon ja tasa-arvon käsitteet tulevat esiin symbolisella tasolla eri kerrosten muodossa. Kerrosten numerot ajautuvat osin kuvapinnan ulkopuolelle rinnastuen samalla abstrakteihin väripintoihin. Juuri tasa-arvon abstrakti ja symbolinen luonne tekee siitä tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun aiheen.
Onko epätasa-arvo kulttuurillinen ilmiö, joka omaksutaan numeroiden, kirjainten ja itsestään selvinä pidettävien rakenteellisten ominaisuuksien tapaan? Vai näemmekö tasa-arvon ja epätasa-arvon käsitteinä ja symboleina, joiden sisällön rakennamme yhdessä yhä uudelleen ja uudelleen?
Nämä kysymykset ovat tärkeitä.
”Toivonkin teosteni tarjoavan katsojalle mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan ilmeisten asioiden taakse kätkeytyviä merkityksiä ja näiden merkitysten luonnetta. Värien, numeroiden ja kerrosten taakse kätkeytyy yhteiskunnallinen keskustelu pelisäännöistä ja merkityksistä, johon meistä jokainen joutuu vääjäämättä osallistumaan.
Millaisia symboleja ja millaista yhteiskuntaa olemme yhdessä rakentamassa?”
-Ville Pellikka