HELI INNALA, ANJA KURIKKA JA LAURA MIETTINEN 8.3.-27.3.2014 KOHTI VALOA

Rongan_nettikutsu

Maaliskuussa Galleria Rongassa esittäytyvä kolmen taiteilijan yhteenliittymä
on osa Asema -ryhmää, jonka alkujuuret ovat Imatran Taideoppilaitoksessa.
Kahden taidemaalarin ja yhden taidegraafikon teokset kohtasivat viimeksi
kymmenen vuotta sitten. Sastamalalainen Heli Innala, oululainen Anja Kurikka
ja turkulainen Laura Miettinen asettavat ajattelunsa ja visionsa vuoropuheluun.
Rongan näyttelyn teokset pujahtavat vapaasti valoon, tutkiakseen, mitä ajan
saatossa on tapahtunut.

Kohti valoa -näyttely sijoittuu ajankohtaan, jolloin valo on jo ottanut
selkävoiton pimeästä. Kolmen erilaisen taiteilijan teosten vuorovaikutuksessa
intuitiivinen ja näkymätön kohtaavat. Värit hakevat muotonsa, tunteet
sävynsä ja menneisyys muistonsa.

Heli Innala (kuvataiteilija, syntynyt 1969, asuu ja työskentelee Sastamalassa)

”Maalaukseni kumpuavat epäsuorasti omasta elämästäni ja sen tapahtumista,
tunteistani ja muistoistani. Käytän voimakkaita väririnnastuksia, ja
maalauskieleni on monesti vapaata, hetkellistä ja kerroksellista. Esteettisyys
on maalatessani tärkeää minulle, mutta voin kääntää sen myös leikittelyksi
itseni ja katsojan välillä.

Maalaaminen on minulle täynnä vastakohtia: ohutta läpikuultavaa ja peittävää
maalia; turkoosia ja voimakasta kadmiumpunaista; tasaista pintaa ja näkyviä
vetoja; suljettuja sommittelullisia muotoja sekä jatkuvaa liikettä. Iloa ja
turhautumista, johonkin muualle pääsemistä ja taas kuitenkin olen ymmälläni,
miten jatkaa.

Lyhyitä hetkiä, nopeita hetkellisiä vetoja. Kärsivällisyyttä opettava päivien
tauko välillä jolloin maali kuivuu. Taas seuraavat kerrokset, elementtien
sijoittelu, pohdintaa… Uusi pinta, uusi väri, uusi suunta. Muistoja, hetkiä,
takautumia, silmänräpäyksiä, tunteita, hajuja, makuja. Kuvallisia muistumia
maalauksissani, jotka ovat lähteneet liikkeelle värisävyistä tai muodoista.”

Laura Miettinen (taidegraafikko, syntynyt 1968, asuu ja työskentelee Turussa)

”Raunioiden houkutus (teoksen nimi) on romanttinen allegoria: minulle se
on varhaisromantiikan F.Schlegelin määrittelyä mukaillen sellaisen kuvaston
intuitiivista käyttämistä, joka pyrkii esittämään jotakin, mitä muilla keinoin ei
voida esittää. (Veli-Matti Saarinen: Taiteen elämä ja kuolema, s.53)
Suurenmoisten näkymien metafysiikan esiintuoma ylevän idea ja melankolia
ovat romantiikan huipentuma. Itse idea sijaitsee aistimisen ja ajattelun
välisessä tilassa ja on täten jotakin, mitä ei voida kuvata. Siksi (romanttinen)
allegoria.

Menetelmänä käytän valokuvaa ja pigmentinsiirtoa. Valokuvan avulla on
mahdollista tuoda näkyviin uskottava todellisuus. Kuvan todellisuuden
vääristäminen tuo teokseni lähemmäs alkuperäisen näkymän herättämiä
tuntemuksia ja sen metafysiikkaa.”

Anja Kurikka (kuvataiteilija, syntynyt 1956, asuu ja työskentelee Oulussa)

”Näkyäkseen, tumma tarvitsee vaalean;
tuntuakseen, ilo tarvitsee surun.

Ei ole valoa ilman pimeyttä, ei yötä ilman päivää.”

”Teemallisesti pääosassa maalauksissani on valo. Valon uusi tuleminen -teos
aloitti reilu vuosi sitten maalausprosessin, jonka suurimpana kimmokkeena
on ollut residenssimatkani Italian Materaan. Vietin Suomen pimeimmän
kaamosajan Italian huikeassa valossa, pääosin paleoliittiseltä aikakaudelta
säilyneessä ympäristössä.

Prosessinomaisen maalaamisen (akryyli- ja öljyvärit) keinoin pyrin mielikuviin
ja tunnetiloihin, jossa valo nousee pääosaan maisemallisissa abstraktioissani. ”

https://picasaweb.google.com/avarataide/KOHTIVALOAAnjaKurikkaHeliInnalaJaLauraMiettinen832732014

Jätä kommentti