Ottilia Roos:
Mullan alta
IsoGalleria 9.9 – 28.9.2023



”Mullan alta” Ottilia Roos 30.08.2023

Tunnen, että ideani putkahtavat pinnalle kuin taimet. On vaikea ennustaa milloin itäminen tapahtuu ja
mitä sieltä on tulossa.

Niin kuin monen muunkin, niin omakin viherkasviharrastukseni lähti nousukiitoon keväällä 2020 ja
kasvien lisääntyessä minua alkoi vahvasti turhauttamaan uniikeiden kukkaruukkujen vähäinen
valikoima. Aloin tekemään persoonallisia ruukkuja aluksi itselleni ja myöhemmin myyntiin asti.
Anatomiset elementit ovat olleet vahvasti läsnä teoksissani aina, ja pari vuotta sitten keksin, miten
yhdistää anatomia ja viherkasvit: Peukalot! Tarkemmin viherpeukalot. Lisäksi muita toistuvia elementtejä
ovat silmät, hampaat sekä yleinen lihallisuus.

Pidän siitä, ettei katsoja ole aina täysin varma, pitääkö teoksesta vai vihaako sitä. Työtä
tehdessäni pyrin siihen, että loppulos saa minut nyrpistämään ällötyksen kourissa samalla, kun
toinen käteni hivuttautuu taputtamaan olkapäätäni ylpeänä.

Kauhuelokuvat ja kiinnostus lääketieteeseen sekä anatomiaan ovat varmasti merkittävimmät
muusani. Näiden lisäksi saan töihini paljon ideoita luonnossa esiintyvistä elementeistä ja
tekstuureista. En halua myöskään jättää huomiotta sitä, kuinka paljon minua inspiroi
asiakkaiden antamat kommentit ja ehdotukset, joiden kekseliäisyys tuntuu ajoittain ylittävän
omani.

Saven muovaaminen tuntuu minusta aina siltä, kuin palaisin kotiin. Tärkeimmät työkaluni ovat
omat käteni. Ne muovaavat tämän maasta tulleen materiaalin haluamaani muotoon. Tunnen
hallitsevani maata. Keramiikka itsessään on kuitenkin arvaamatonta. Korkeat lämpötilat ja
kemialliset reaktiot saavat aikaan ennalta-arvaamattomia tuloksia. Reaktiot voivat johtaa mitä
upeimpiin pintoihin, mutta myös saamaan aikaan suuriin vahinkoihin ja epäonnistumisen tunteisiin.
Tämä arvaamattomuuden jännitys ja upeus on addiktoivaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun
onnistuu arvaamattomalla tekniikalla saamaan aikaan jotakin arvokasta. Hallittua ja
hallitsematonta.

Toivon katsojan kokevan saman kuin minä idean muodostuessa fyysiseksi esineeksi: Innostusta,
kyseenalaistamista sekä lievää pahoinvointia. En itsekään aina tiedä, mistä ideani tulevat. Ne vain
kumpuavat jostain syvältä.